lauantai 5. lokakuuta 2013

Kukkapipo ja omenapaita

Kummipoikani isosisko tuli täysikään ja käytiin häntä juhlimassa. Tiesin tytön - vai sittenkin jo nuoren naisen - käyttävän pipoja, joten tein ruttupipon. Olin ostanut facebookin kangashamstereista vihreätä joustofroteeta, nimeltään Leenan kukka. Olin tunikaa siitä itselleni ajatellut, mutta se sopi myös tähän pipoon hienosti ja jäi sitä jonkin verran minullekin vielä. Koriste on ostettu (ikävä kyllä) paikallisesta käsityötarvikkeiden sekatavarakaupasta. Siinä on rikkinäisen vetoketjun toinen puoli ja nappi keskellä, hauska idea!
 
 
Kun olin innostunut uudestaan ompelemisesta, kävin Lahdessa Wexlerillä ja Nevekanilla. Nevekanilta tarttui mukaan tämä turkoosipohjainen omenatrikoo. Tunika oli taasen mielessä tätä ostaessa, mutta paita tästä tuli. Halusin kokeilla vesiputouskaulusta, joten kangas ei riittänyt tunikaksi asti. Kaavana OB:n 2/2009 Waterfall trikoopusero koossa 46. Miksi koot heittelevät noin paljon? Toisen kaavan sama koko on taas paljon isompi, outoa. Täysmittaisiin hihoihinkaan ei kangas riittänyt, lisäsin resorin, joka on ostettu Tanyasumilta.

Just ja just kotona käyttää. Jotenkin tuo vetää koko ajan taaksepäin niin, että olkasaumat on melkein lapaluiden päällä. Hengarissakin paidan takaosa nousee ylemmäs, liekö kaavassa jotain?? Vai olenko piirtänyt jonkun väärän osan? No meni jo.


Kätevä mies

Asumme omakotitalossa, muutettiin tähän reilu kolme vuotta sitten. Teetetty pitkästä tavarasta ja tehty itse niin paljon kuin mahdollista. Osa edelleen kesken ja lopputarkastus pitämättä, kohta sillä on jo kiire... Olen siis sitä mieltä, että mieheni on kätevä.
 
Miehelläni oli syntymäpäivät kuun alussa. Mitä lahjaksi miehelle, jolla on periaatteessa jo kaikkea / ei käytä koruja / eikä olisi niin kallista?? Olin ajatellut Handy men -trikoosta joululahjaa, mutta se sattui juuri sopivasti tulemaan postista, että siitähän se sitten oli tehtävä. On aina riskipeliä tehdä miehelle vaatetta, lähinnä kankaan suhteen: onko se mieluisaa. Tämän kanssa kävi niin, että mies tykästyi kovasti. Siinä on kuulemma kaikki kohdallaan: koko, värit, materiaali, kaulus sekä printti. Ihanaa joskus onnistua!!! Kangas on siis Pehemiältä ja nimeltään Handy men, samoin harmaa trikoo sekä raitaresori.
 
Kaavana vanha pitkähihainen t-paita, josta tein siis ensin lyhythihaisen ja sitten harmaasta jatkoin pitkät hihat. Että mä inhoon valmiin vaatteen käyttämistä kaavana, mutta nyt oli oltava nopea, jotta paita valmistui ajoissa! Hain paketin maanantaina postista, pistin kankaat koneeseen ja kuivuriin ja tiistaina puolisen tuntia ennen miehen kotiintuloa paita oli valmis (kiitos mummon ja ukin, jotka katsoivat poikaa sen aikaa)!
 



"Saanko laittaa tämän huomenna töihin??" -No tottakai saat!! Oli kuulemma herättänyt töissä hilpeyttä ja naiset oli hississä ihastelleet kovasti. Hih.
 


Mustikoita

Olen kesälomalla. Sää on suosinut mukavasti, vaikka ulkoilua onkin ollut aika vähän pojan pitkittyneen flunssan vuoksi. Juhannuksena vois aivan yhtä hyvin olla tällainen sää ja lämpötila, maisema vaan erilainen. Ihania värejä luonnossa nyt sekä tietysti myös alkukesästä kun kaikki alkaa kasvaa.
 
Lomalla tuntuu olevan jatkuvasti menoa johonkin ja päivät täyttyvät yllättävän nopeasti kaikenlaisesta ohjelmasta. Aina löytyy aikaa yhdelle saumalle, tai jopa kahdelle ja jos hyvin käy, saa yhden vaatteen kokonaan valmiiksi. Mulla on paha tapa ihastua johonkin kankaaseen ja sitten ostan sitä about metrin, riippuen tuleeko itselle vai pojalle. Kun en tiedä, mitä kankaasta teen niin kaikki muu tarvike jää sitten ostamatta ja se tietääkin sitä, että välttämättä samanlaisia sävyjä esimerkiksi resorista ei ihan helposti löydykään. Näin kävi mustikkavelourille. Kesti kauan ennen kun kankaalle lämpesin, sitten päätin tilata sitä, tilasin metrin. Ajatuksissa oli jo tuolloin tehdä siitä huppari, mutta siltikin resori ja vetoketju jäi tilaamatta. Vetoketjun haluankin ostaa aina kun vaate muuten on valmis, on helpompi saada oikean mittainen. Itseäni ei kuitenkaan haittaa, että resori on erisävyinen kun itse kankaan vihreä. Vetoketju onnistui aika hyvin saada samanvärinen kun mustikat kankaassa.
 
Ihan täysin tyytyväinen en ompelukseeni ole, lähinnä siis ompelujälkeen. Mutta silti tästä tuli aika ihana! Joo tiedän, omakehu haisee... Mustikkavelour on Käpyseltä, resori ja vetoketju paikallisesta käsityön sekatavarakaupasta. Kaavana OB:n (5/2007)vetoketjuhuppari koossa 46. Olisi saanut olla numeroa pienempi. Eipähän ainakaan purista.
 
Hupun vuori resoria.


Hymyillähän ei tietenkään voi...