keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Lontoon liikenne ja muutakin

Hiljaista pitelee sekä täällä blogissa, että ompeluhuoneessa. Tosin ompeluhuoneessa saanut sentään jotain aikaiseksikin, bloggaaminen on se mikä jää ensimmäisenä.
Pojan ensimmäisestä antibioottikuurista selvitty, sairasteluun meni viiden viikon lomasta suurin piirtein neljä viikkoa. Huoh. Nyt meillä tehdään vaihteeksi hampaita, poskihampaita. On se kyllä vaikeaa tuo kasvaminen, ei voi muuta sanoa.
 
Poika on ollut perhepäivähoidossa lokakuun puolesta välistä. Tosin päiviä ei tule paljon, koska teen osittaista ja vuorotyötä. Nyt olen suunnitellut vuoden loppuun päivät niin, että on siellä joskus myös vaikka äiti on kotona. Poika jää sinne aina huutamaan, joka kyllä loppuu ehkä jo minuutissa. Josko se joskus jäisi sinne kivasti leikkimään niin se vaatii harjoittelua eikä sitä muuten tule, jos ei poikaa hoitoon vie. Mulle jää aikaa ommella (joululahjalista on loputon...), siivota ja tehdä ruokaa.
 
Lokakuussa sain aikaiseksi pojalle hupparin, kaavana OB:n Funny Race, koko 92cm. Muokkausta sen verran, että lisäsin pitkän hihan lyhen hihan jatkoksi. Näin sitä voi käyttää nyt talvellakin. Minä kun en osaa kerrospukeutumista toisinpäin (pitkähihainen alle ja lyhythihainen päälle). Ehkä opin senkin joskus.
 
Kangas ihastutti heti ja herätti muistoja. Ensimmäinen yhteinen lomamatka mieheni kanssa suuntautui Lontooseen ja molemmat rakastui kaupunkiin sekä englantilaisiin. Olemme käyneet siellä vasta kaksi kertaa, mutta haaveissa on tehdä vielä monta reissua sinne! Kangas on Nevekanilta, harmaa trikoo ja resori Pehemiältä. Nepparit Veikon kangasmarketista. Siis mä tykkään!!!
 



 
Isänpäivälahjaksi tein miehelle aluspaidan. Hän omistaa pari perusvalkoista reikäpaitaa (eli Uuno Turhapuro -paitaa :) ) ja tykkää käyttää syksyllä ja talvella niitä aluspaitoina. Niissäkin paidoissa kyljet on ihan trikoota, muutoin ovat reikäkangasta. Näin meidän paikallisessa kangaskaupassa noita reikäkankaita, mutta perusvalkoinen oli vain tekokuituisena. Halusin puuvillaa ja sitä oli vain tämä kirjava tai vihreä. Mulla oli kuitenkin visio laittaa Kekkosta kainaloihin ja hihoiksi, joten vihreähän ei sopinut ja ostin siis valkoista. Ompelin tämän Isänpäivää edeltävänä iltana ja hyvä etten yöuniani menettänyt, kun jännitin aamuista reaktiota (ajattelin tämän siis olevan aivan liian kirjava miehelleni).
Ihan turhaan!! Mies jopa sanoi, että tätä voisi käyttää ihan ihmisten ilmoillakin ja niin että näkyy!! Siis mun mies?!?!? Joka ei tykännyt edes Kesämies Kekkosesta!!! Outoa... Kaavana toimi vanha reikäpaita. (Tein omalle isälleni lahjaksi Kekkosesta pipon ja mieheni sanoi, että hänkin voisi pitää tuollaista... Ota näistä nyt selvä!) Kesämies Kekkonen -trikoo Käpyseltä, resori EK:sta ja tosiaan tuo reikäkangas paikallisesta kangaskaupasta.
 

 
Taitaa olla mulla jo perinteenä osallistua nunnupeittokeräykseen. Niin tapahtui nyt syksylläkin. Aikaiseksi sain 13 peittoa, osa kankaista saatuja, osa EK:sta, osa Anttilasta. Kahden ylimmäisen (Minni Hiiri) välissä vanu, muutoin taustalla fleece.

Kuvassa siis Mikki Hiirejä 2kpl:tta, Hessuja 2kpl:tta, noita missä on kaikki on myös 2kpl:tta ja Akuja vain yksi. Taustana kaikissa etualalla oleva pallofleece. Nalle puh peittoja 3kpl, kaikissa sama vaaleanpunainen pallofleece taustalla. Yksi suklaa/muffinssi peitto ja kaksi samanlaista (erilaisilla reunoilla) Minni Hiirtä. Nämä peitot matkasivat Kymenlaakson Keskussairaalaan.