tiistai 19. toukokuuta 2015

Suutari?

Onko oikeasti niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä? En tunne yhtäkään suutaria saati suutarin lasta. Lapsellani on vaatteita, vaikka ompelija olenkin. No, enhän minä sitä työkseni tee. On meillä kyllä terveysasiatkin ihan mallillaan vaikka hoitoalalla olenkin. Kokeilin, miltä tuntuisi olla suutari. Täytyisi olla kyllä toisenlainen kone ompeluhommiin kuin 1980-luvulta peräisin oleva Husqwarna. Hyvin sillä ja nahkaneulalla onnistui tarranauhojen karhean puolen ompelu, jotka oli menneet huonoiksi lenkkareissa. Ovat tainneet lenkkarit nähdä useammatkin jalat. =D
 
Ja pojalle piti keksiä siksi aikaa ohjelmaa. iPad. ;p
Mutta nyt jää tarranauhat taas kiinni!
 
Tallinnan Karnaluksista ostamani polarfleece (onkohan oikea termi?? Ainakin todella pehmeää ja pölisevää...) kummitteli mielessäni pitkään. Tein tästä samaisesta kankaasta haalarin vauvalahjaksi ystäväni lapsenlapselle ja lopuista oli ajatus tulla pojalle takki. Ilmatkin alkavat hiljalleen lämmetä, joten kevyttä kauppatakkia kaivataan. (En edelleenkään ole saanut sitä farkkutakkia ommeltua.) No, kyllä tätä pidetään ulkonakin.
Kaavana siis Brumbrum Ottobre-lehdestä, koko 104cm. Resori Fabriinasta, hupun vuori ja kainalo"paikka" collegeneulos Eurokankaasta. Vetoketju paikallisesta kangaskaupasta.
Ommellessa reunan resoria, jätin ne tarkoituksella alhaalta pitkiksi, sain hyvin käännettyä vetoketjun toiselle puolelle. Olisi ehkä kannattanut leikata leveämpää resorikaitaletta, kun kangas oli paksumpaa kuin normi trikoo.







En tiedä tykkääkö poju, mutta minä ainakin. =D


tiistai 12. toukokuuta 2015

Huhtikuu tuli ja meni

Huhtikuu tuli ja meni. Odotin koko huhtikuun kevättä ja tätä upeaa vihreyttä! Tosin jonkin sortin kevätväsymyksestä olen kärsinyt. Tuntuu, että aina vaan väsyttää ja mikään ei huvita. Aikuinen ihminen ei vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka varmasti tietää, että aamulla on aikainen herätys. En ymmärrä, miten pojastani on tullut aamuvirkku, että herää melkein ennen kukonlaulua. En kyllä suostu nousemaan  ylös ja joka aamu positiivisesti yritän saada myös poikaa ottamaan edes pienet torkut. Pah, sanon minä. On tuossa aikaisin heräämisessä myös hyvät puolensa ja ainakin työaamuina se on kiva kun ei tarvitse toista väkisin sängystä herätellä. Vaikka niinkin aina joskus käy.
 
Ompelemaan olen aina silloin tällöin ehtinyt ja tilanteen tullessa muutaman sauman suristellut. Tässä kaikki viime aikojen ompelukset taas samassa rytäkässä, mutta erittelemäänkään en viitsi alkaa.
 
Shortseja värkkäsin omalle pojalle sekä pojan serkulle ja yhdelle kaverille Eurokankaan palalaarista löytämästäni collegesta. Myös resori on Eurokankaasta. Kaavana Ottobre Designin Grasshopper, koot 104cm ja 110cm.
Koko 104cm.



Näitä sai hyvin pikaisesti sovittaa kevättalvella pitkin kalsareiden päälle. Hirveä kiire oli saada pois, mutta nyt on jo shortsitkin hyväksynyt pukineeksi. =D



Koot 110cm.
 
Ja lisää lentokoneita. Mieheni "halusi" samanlaisen paidan kun pojalleni tein lentokonedigiprintistä. Sitä tilasin Tyyne-Esteriltä, yksivärinen kangas Eurokankaan palalaarista. Resori omista jemmoista.
Tässä siis pojalle aiemmin tehty paita. (Paidassa on jo kuulakärkikynästä tmv. jälki, joka ei lähde enää pois...)

Metristä saa useamman kuin yhden paidan, kun käyttää yksiväristä ns. tehosteena. Tein ystäväni pojalle myös lentsikkapaidan, tiesin hänen pitävän lentokoneista. Paidat 170cm ja 140cm. Kaavat Ottobrestä. Resori taasen omista jemmoista.


Isomman paidan takakpl on yksiväristä niin sain varmasti kankaan riittämään.
 
Äidilläni oli huhtikuussa syntymäpäivä. Tein lahjaksi (ja samalla myös Äitienpäivälahjaksi) hellemekon. Tai saunamekon. Tai vaikka yöpaidan. Koko 42. Kangas Ikasyrin Suttupitsiä, kaava Asian Print Ottobrestä.


Ihastuin Serengeti viskoositrikooseen kun sen joskus näin Fabriinan sivuilla ja tilattavahan sitä oli. Se taipui Violet Rose kaavalla paidaksi/tunikaksi. Ihana kangas.

 
Hieman muuta kuin ompelua. Jotkut ystäväni ovat hurahtaneet virkkaamiseen. Eivätkä mihin tahansa virkkaamiseen vaan ontelokuteesta mattojen virkkaamiseen. Minäkin päätin haluta meille vessaan uuden maton ja vihdoin sen sain valmiiksi. Aika hurjaa hommaa, saa käyttää ihan voimaa virkatessa ja käsi kipeytyy melko nopeasti. Lopputulos on hieno.

Seuraavaksi veljentytön lahjan, pojan fleece- ja farkkutakkien kimppuun. Hieman kierrätysompelua. Paljastan aiemmat kierrätysompelukset samalla. ;P