tiistai 19. huhtikuuta 2016

Liiankin tuttua

Sairasvuoteen äärellä ajankulukseni kirjoittelen ja odotan pyykinpesukoneen pysähtymistä. Minä olen ollu itse kipeä viime viikosta lähtien, eilen hain antibiootin ja nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Eikös poika sitten saanut nuhaa ja nyt illalla nosti kuumeen. Meidän sairashistorialla olen aika herkkä näiden asioiden kanssa. Korvat putkitettu x monta, astmalääkkeet käytössä infektion iskiessä ja muutama sairaalareissukin kun hengitys menee liian vaikeaksi.

Ja tottahan toki tämä tapahtuu kun mies on työmatkalla. Onneksi vaan yhden yön. Pakkasin äsken reppuun muutamat vaatteet, laitoin lääkkeet hollille valmiiksi ja mietin mitä evästä otan mukaan jos lähtö tulee. Pakko ennakoida kun ei ole nyt toista osapuolta jeesaamassa niin ei tarvi yöllä muuta kun hypätä autoon. Toivottavasti ei tarvi.

Viime viikolla piti kiireesti ommella muutama paita, kun siskon piti tulla käymään. Vierailu siirtyi ja kävivät eilen. Siskon tytölle olen ommellu täälläkin postattuja bodeja ja mekkobodeja ym. Isoveljensä jää kohta paitsioon, jote tilanne piti korjata. Kohta 5v poika on simpson ja ryhmä hau fani, joten kankaiden valinta ei ollut kovinkaan vaikeaa. Simpson paita on ollut jo pitkän aikaa leikattunakin. Kysyin eilen, että tarviiko hän paitoja ja vastaus oli ei. Mieli kuitenkin muuttui kun näki paidat. 😍

Kaksi ylintä siis siskon pojalle. Kaava Ottobre design rascal 116cm. Kankaat jonic textil, eurokangas ja Jyväskylän kangaskauppa.
Alempi paita on pojan, sama kaava koossa 110cm. Kankaat Paapii ja Fabriina.

Tässä kankaassa nämä lehmien pääkallot on minusta kivoja, värit on hyvät. Tuo mieleen Texasilaiset long horn lehmät, joilla on pitkät ja käyrät sarvet.

Kohta se pesukonekin jo pysähtyy.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Äiti onnistuu

Olen huomannut, että äiti on se jolle kiukutellaan ja raivotaan eniten. Ja näin uhmakautena tämä kiukuttelu nousee potenssiin 100. Mikään ei onnistu kerralla ja se on äidin vika. Ei keksi mitään tekemistä ja se on äidin vika. Pallo
menee väärään suuntaan ja se on äidin vika. Housut ei pysy tarpeeksi alhaalla ja se on äidin vika. Vaatteet on kainaloista huonosti ja se on äidin vika. Lista on loputon.

Joskus minä äitinä kuitenkin onnistun tekemään jotain oikein. Ryhmä Hau on meillä pojan mielestä paras ohjelma ja täytyihän se tilata sitä kangasta Jyväskylän kangaskaupasta. Viikonloppuna sain inspiksen ja aikaa ja nämä siitä syntyi.

Raitakangas taitaa olla eurokankaasta.




Tämä peplum menossa kaverin tyttärelle. Myös raitakangas Jyväskylän kangaskaupasta.

Myös pipo ja tuubihuivi.
Kaavat ottobre design lehdestä, rascal 110 ja peplum 122. Pipon kaava myös samaisesta lehdestä. Tuubihuivi leikattu kaupasta ostetun mukaan.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Matkakuume

Kärsin ainaisesta matkakuumeesta. Vasta äskettäin käytiin Roomassa, mutta sehän vaan lisäsi kuumetta entisestään. Muutama vuosi sitten olisin innosta puhkuen lähtenyt etelään ja lämpöiseen, mutta nykyään jostain syystä kaupunkilomat on mun juttu. Taloudellinen tilanne ei vaan salli usein matkustelua, joten täytyy tyytyä haaveiluun.

Lontooseen olen ihastunut ja pari kertaa siellä käynyt. Iso-Britanniassa olen käynyt myös Rochesterissa, joka sijaitsee hieman Lontoosta kaakkoon. Rooma tulikin jo mainittua, siellä kävimme ihan ensikertaa. Amerikan Yhdysvalloissa olen käynyt Texasin ja Arizonan osavaltioissa ja ihastuin täysin molempiin. Rakkaimpiin harrastuksiin siis kuuluu kantririvitanssi; menisin Amerikassa mihin vain. 😍

En siis kyennyt vastustamaan trikoota, jossa yhdistettynä Amerikan ja Iso-Britannian liput. Ostin kankaan ompelukaverilta. Tein samistelupaidat itselleni ja pojalle kesän kantritansseihin, joita tanssimme yhden kahvilan laiturilla meren äärellä. Näistä tuli mielestäni hauskat ja ainakin mieheni "ylisti" nämä paidat (häneltä harvemmin saa muuta kommenttia kuin 'ihan kiva').


 Ja kuten yleensä, nämäkin tuotokset näyttävät paljon paremmilta luonnossa.

Oman paidan takakappale siis yksivärinen punainen, koska kangas ei muutoin riittänyt.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kesäaika

Kelloja käännettiin about viikko sitten kesäaikaan. Mietin tässä kun kelloja siirrettiin tunti eteenpäin, että senkö takia mulla ei ole aikaa ommella? Vähenikö vuorokauden tunnit yhdellä ja nyt niitä onkin vaan 23???? Toivottavasti ei.

Eilen ja tänään iltasella olen karannut ompelukoneiden ääreen ja ommellut sinä pienenä hetkenä pari bodya. Ah mikä onni ja autuus kun saa ommella. Aika tuntuu olevan kortilla ja mulla on vapaapäivinä liian innokas apuri, jota täytyy vahtia ettei työnnä nuppineuloja vääriin paikkoihin tai leikkaa saksilla sormeen.

Siskoni toivoi viime vuonna arkimekkoa tytölleen ja tein mekkobodyn. Nyt tein toisen, koossa 74cm eli seuraavaa kokoa. Lumikkitrikoo on Majapuulta, vaal.punainen Nappinjalta, resorit naapurilta ja nepparit Jyväskylän kangaskaupasta. Tästä tuli kyllä söpö. Kaavat on samat kuin aiemmissakin mekkobodeissa, Ottobre design lehdestä.


Body takaa.

Opettelin ompelemaan bodeja poikani ollessa n. 1\2-vuotias. Tämän jälkeen niitä on aina välillä tehty. Seuraavaksi esittelen bodyn, jonka kappaleet on olleet varmaan kohta 2,5 vuotta leikattuina kaapissa. Sen piti tulla veljentytölle, joka täyttää toukokuussa 3... Tuli siskontytölle, joka syntyi viime elokuussa. Piti olla nappilista ja kaikki, mutta menin aidan matalimmasta kohdasta, jotta tämä ikuisuusprojekti edes joskus valmistuisi. Nalle puh trikoo on kangashamstereista, resori ehkä Nappinjasta, nepparit Jyväskylän kangaskaupasta. Koko 74cm ja kaava Ottobre desing lehdestä, olikohan bert-nappilistabody.