Nuorena mietin ja haaveilin häistäni. Ompelijana halusin tehdä itse oman hääpukuni. Kerran kantrireissulla Pärnussa kävin kangaskaupassa ja löysin ohutta kermanvaaleata morsiussatiinia. Ostin sitä 10m, jotta varmasti riittäisi. Maksoi silloin 30mk!!! :) Vuosia ja vielä vähän enemmän vuosia, kangas muutti minun kanssani asunnosta ja kaupungista toiseen. Minua ei vaan kosittu. Mietin jo kerran, että myyn kankaan, koska en tule sitä itse koskaan tarvitsemaan. Pohdin myös, toiko huonoa onnea ostaa jo pukukangas...
Sitten sattui mies kohdalle. Vei jalat alta. Suunniteltiin häitä. Kaiken piti olla valmista ennen Amerikan matkaa, koska sen jälkeen ei ollut enää aikaa. Aloitin puvun tekemisen hyvissä ajoin. Kaavana taisi olla joku SK:n perusliivihameen kaava, jota siis muokkasin. Helmaa levennetty reilusti ja muutenkin yritetty saada istuvammaksi. Ensin tein prototyypin, tietysti. Eihän hääpukua voi tehdä heti oikeasta kankaasta. Protoon saimme muutokset tehtyä ja siirrettyä ne kaavoille. Apuna tässä oli ystäväni äiti. Proton piti jäädä yöpaidaksi, mutta taisin myydä joskus kirpparilla... ;)
Pitsit. Halusin et- ja takasivusaumoihin pitsitä. Arvatkaa oliko helppoa? No ei. Oli lähdettävä Helsinkiin. Kaason kanssa rampattiin yksi jos toinenkin käsityötarvikeliike, nauhakauppa ja kangaskauppa. Sitten löytyi. Hintaa tuli hurjan paljon enemmän kun kankaalle, so what? Mutta, eipäs löytynytkään kermanvaaleana. Oli vain valkoista. Ei auttanut kun värjätä pitsi teellä. Ikinä sellaista tehnyt, joten hurja googletus päälle. Lopputulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen, tuli tasaväristä ja juuri oikean sävyistä.
Hihaton mekko. Kirkossa ei saa näkyä olkapäät. Minulla on paksut olkavarret. Höh. Huivikangasta metsästämään. Se löytyi onneksi helposti. Koskaan kaikki ei mene kun suunnittelee, niin tämä huivi jäi aamulla kotiin kun lähdettiin kampaajalle ja kuvaan. Onneksi saatiin se kuitenkin itse tilaisuuteen.
Häät tammikuussa. Pelkkä hääpuku ei siis oikein lämmittänyt. Taas metsästin oikean sävyistä sileätä samettia, josta halusin viitan itselleni. Löysinkin ja millä hinnalla, en viitsi edes kertoa. Käsitöitähän on aivan turha hinnoitella, tulee vain paha mieli. Viitan vuorikangas löytyi onneksi ihan EK:sta. Tein sametista myös tarvikepussukan, jossa mukana mm. kännykkä (minäkö kännykkäriippuvainen????). ;)
Kengät. Minulla on hirvittävän pienet jalat. Surffasin jos jonkinsorttisilla kenkäsivuilla eikä sopivia löytynyt. Kunnes keksin: bootsit. Olin joku aika sitten tilannut valkoiset bootsit Amerikasta ja ne kävivät kuin nenä päähän. Mies osti itselleen myös bootsit Amerikan reissun aikana.
Häät kokonaisuudessaan olivat ihanat. Pienet ja intiimit. Niistä on jo muutama vuosi aikaa.