Kun ihminen saa jotakin päähänsä niin siitähän ei pääse yli eikä ympäri, ellei asia toteudu. Olen jo pitkään katsellut kaupassa Lassien suprafill-haalareita ja ajatellut, että tuommoiset olisi pojalla kivat. Aina niinä kertoina kun muistin nämä haalarit, ei ollut kokoja. Metsästin niitä kauan, kunnes tuttavani vinkkasi minulle niistä ja hänen avullaan sain pojalleni vihreät (alaosa harmaa) suprafill-haalarit koossa 104cm!!! Luulin kaikkien olevan fleece-vuorellisia, mutta nuo eivät pahaset vaan olleetkaan. Pitää ommella fleecepuku sinne alle, jotta tarkenee.
Mikä siinä onkin, että syksyllä vetkutetaan toppapukuun siirtymistä kauan. Viime syksynäkin poika oli välikausihaalarissa ulkona vielä -5 asteen pakkasessa hyvillä villahaalareilla varustettuna tosin. Nyt keväällä vaikka on +5 lämmintä, niin vedetään toppahaalarit päälle. Onko se lumi vai mikä ihme se oikein on?? Nyt nimittäin kovasti pohdin, voinko pukea tuon ohkasen suprafill-haalarin jo pojalle päälle vai en. Jos sinne laittaa villaa ja fleeceä alle niin eiköhän sillä jo tarkene näillä keleillä... Mutta ennen kun ehdin fleecepuvun tekemään niin sitä ennen tulee aiemmat ompelukset esille.
Smurffitrikoon tilasin kangasryhmän kanssa kimpatilauksena ulkomailta viime syksynä. Siis JNY:ltä. Mielessäni oli heti, että pyjama tästä tulee, koska siinä lukee "smurfin lazy". Pyjaman resorit Eurokankaasta, kaavat Ottobre-lehdistä peruspaidan ja -housujen kaavat. Koko 104cm, jottei jää heti pieneksi. Nyt alkaa olemaan kaksiosaisia pyjamia jo tarpeeksi tähän hetkeen.
Kissatrikoo on Pikkupiltiltä. Pojallani on uni- ja lohdutusleluna kissa, jonka hän on itse valinnut kaupasta ollessaan puolivuotias, joten ajattelin tämän kissakankaan olevan juuri passeli. No, alkuun ei kovin suurta suosiota saanut, mutta nyt on jo lämmennyt. Ja jos itse saa valita vaatteet, niin aika usein päältä löytyy vihreää (joka myös siis minun lempivärini).
Kaavana sama paidan kaava kuin yllä smurffipaidan kaava ja samassa koossa. Raidallinen resori Pehemiältä.
Poika oli itse kasannut tavaroitaan vessan lattialle sekä myös tuolinsa ja ilmoitti paikan olevan hänen päiväkoti (poika on perhepäivähoidossa). Autokasan päällä näkyy rakkaat kissat eli "Nanni"t, joilta molemmilta kertaalleen purtu nenä irti ja toiselle laitettu jo uusi. Tämä jolla ei ole nenää nyt ollenkaan, on rakkaampi ja kutsutaan vanhaksi Nanniksi.
Kantritanssiporukan yhdestä tanssijasta on tulossa lähipäivinä mummi. Tämä tuleva mummi on neulonut pojalleni ihanat vaatteet, jotka sain silloin kun poika syntyi. Nyt ajattelin vuorostani ilahduttaa häntä ja ommella hänen pojanpojalleen ihanan lämpöisen haalarin. Autofleecen ostin tammikuun Tallinnan matkalta Karnaluksista. Se on ihanan pehmoista, molemmilla puolilla on pitkä "karva". Tosin leikatessa ja ommellessa ei ollut niin ihanan pehmoista.... Nukan määrä oli huima.
Tein käännettävät lahkeet ja hihansuut, jottei vauvaa palele. Netistä löysin ohjeita vain resorilla tehtävään kääntömalliin, enkä tähän halunnut pitkiä resoreita. Tein sen siis niin, että takalahkeet ja takahihat ovat n.10cm pitempiä kuin etukappaleet ja auki ollessaan se kangas on takalahkeen ja takahihan päällä nurinpäin.
Pussilla ollessa autot ovat ylösalaisin, mutta sekään ei mielestäni haittaa. Onpahan lämmin.
Vetoketju on paikallisesta kivijalkaompelutarvike-kangaskaupasta ja resori sekä hupun vuorena oleva harmaa joustocollege on Eurokankaasta.
Koko on 68cm sillä ajatuksella, että mahtuisi syksylläkin. Leveyttä olisi saanut olla hieman vähemmän, mutta kaava oli jo valmiina piirrettynä, joten en viitsinyt enää muokata. Kaava Ottobre-lehdestä.
Seuraavaksi alan ompelemaan fleecehousuja ja -paitaa, jotta uusi haalari pääsee käyttöön! Niin ja anopin syntymäpäiväkin lähenee uhkaavasti... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti