tiistai 19. toukokuuta 2015

Suutari?

Onko oikeasti niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä? En tunne yhtäkään suutaria saati suutarin lasta. Lapsellani on vaatteita, vaikka ompelija olenkin. No, enhän minä sitä työkseni tee. On meillä kyllä terveysasiatkin ihan mallillaan vaikka hoitoalalla olenkin. Kokeilin, miltä tuntuisi olla suutari. Täytyisi olla kyllä toisenlainen kone ompeluhommiin kuin 1980-luvulta peräisin oleva Husqwarna. Hyvin sillä ja nahkaneulalla onnistui tarranauhojen karhean puolen ompelu, jotka oli menneet huonoiksi lenkkareissa. Ovat tainneet lenkkarit nähdä useammatkin jalat. =D
 
Ja pojalle piti keksiä siksi aikaa ohjelmaa. iPad. ;p
Mutta nyt jää tarranauhat taas kiinni!
 
Tallinnan Karnaluksista ostamani polarfleece (onkohan oikea termi?? Ainakin todella pehmeää ja pölisevää...) kummitteli mielessäni pitkään. Tein tästä samaisesta kankaasta haalarin vauvalahjaksi ystäväni lapsenlapselle ja lopuista oli ajatus tulla pojalle takki. Ilmatkin alkavat hiljalleen lämmetä, joten kevyttä kauppatakkia kaivataan. (En edelleenkään ole saanut sitä farkkutakkia ommeltua.) No, kyllä tätä pidetään ulkonakin.
Kaavana siis Brumbrum Ottobre-lehdestä, koko 104cm. Resori Fabriinasta, hupun vuori ja kainalo"paikka" collegeneulos Eurokankaasta. Vetoketju paikallisesta kangaskaupasta.
Ommellessa reunan resoria, jätin ne tarkoituksella alhaalta pitkiksi, sain hyvin käännettyä vetoketjun toiselle puolelle. Olisi ehkä kannattanut leikata leveämpää resorikaitaletta, kun kangas oli paksumpaa kuin normi trikoo.







En tiedä tykkääkö poju, mutta minä ainakin. =D


2 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä upea livenä ja ihailen siistiä ompelujälkeäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei sinunkaan ompelujälki kalpeaa ole! :) <3

      Poista