Poju tykkää omista tansseista ja minä olen tanssinut kantria jo kohta 20v. Ja kyllä poika myös tykkää äidin tansseista, pitää musiikista, haluaisi aina käyttää farkkuja, omistaa buutsit ja stetsonin ja huivi pitää olla farkkujen taskussa. Minä teen siis vuorotyötä ja saan järjestettyä niin ettei keskiviikkona ole aikaista aamua. Lähinnä nuo unet mua vaivaa, pojasta huomaa heti jos nukkuu liian vähän. Ei kuitenkaan ole järkeä soittaa miestäkään hakemaan kun sitten olis vähän turhaa ajelua kahdella autolla. Meillä molemmilla on vielä työmatkaa se 30km. Turha tätä on kai pohtia, jatketaan kuten ennenkin?
Verson puodin hiilenharmaa paratiisijoustofrotee makoili kaapissa jonkun aikaa. Visiona tehdä siitä "neuletakki". Visio ei kohdannut toteutusta. Mä en tiedä mitä ajatella tästä, voiko tätä käyttää ollenkaan. Etukappaleet olis saanu olla leveämmät, ei oikein yllä kunnolla. Mulla on kapeat hartiat ja putoaa olkapäiltä helposti. En ole mustavalkoinen ihminen ollenkaan. Miksi siis tilasin? Joka tapauksessa tämmönen kaapista nyt löytyy ja pari kertaa päälläkin ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti