Suomen kesä. Koko talven odotettu ja kaivattu ja unelmoitu kesä. Vuoden kohokohta. Kesäkuun puoliväli ja odotan kesää edelleen. Äitienpäivänä saadut kukkaset ovat paleltuneet. Kesävaatteille ei ole mitään käyttöä. Siksi ompelin softshell takin pojalle, jotta tarkenee näissä kesätuulissa. Vaikka olisi lämmintä, tuulee niin että tukka lähtee päästä. Softshell ostettu jo vuosi sitten maaliskuussa Eurokankaasta ja siitä piti tuolloin tehdä pojalle ulkohaalari. Haalaria poikani ei suostu enää päällensä laittamaan, on kuulemma vauvan vaate, eikä metristä kangasta olisi enää haalaria ommeltukaan. Tein siis takin. Hupun vuorina oleva fleece on ostettu jo kauan aikaa sitten Eurokankaan palalaarista, silloin tein nunnupeittojen taustoja kyseisestä kankaasta. Heijastinkangas on Kestovaippakaupasta, vetoketju paikallisesta kangas- ja ompelutarvikeliikkeestä. Muut tarvikkeet vanhoista vaatteista kierrätettyjä.
Takki on kyllä kiva, sitä oli kiva ommella, mutta poika ei ole sille vielä oikein lämmennyt. Hihat olivat alkuun kamalan pitkät, eikä niiden hauska yksityiskohta ollut pojan mieleen. Lyhensin ja laitoin pelkät kuminauhat. Kauluksen kohdalta vetoketjun päät olivat sovittaessa vielä viimeistelemättä ja raapi leukaa, joten sai siitäkin tylyn tuomion. Jännä nähdä, pitääkö poika tätä takkia ikinä... Lämmin tämä olisi kyllä, on sen verran paksua materiaalia.
Hupun tein ensin.
Tässä kuvassa näkyy kaavan mukaiset hihat. Kaavana Ottobre Design Cold Stopper 104cm. Huppu saman lehden toppahaalarin kaavan mukaan.
Hihansuu lyhentämisen jälkeen.
Selkään ompelin äsken heijastinkankaasta tähden, joka mukailee SuperMarion tähden mallia.
Odotan edelleen. Kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti